Puhu, Luota & Tunne

Itsetutkiskelun matkalla

Kuukausi: heinäkuu 2018

Kunnioitus & arvostus

Minusta tuntuu, että kunniotus ja arvostus on tänäpäivänä monilla hakusessa. Ennen kuin ihminen kykenee kunnioittamaan ja arvostamaan itseään, niin ei hän kykene tekemään sitä muitakaan kohtaan. Tämäkin lähtee itsestään. Miksi me sallimme muiden kohdella meitä huonosti? Miksi emme kohtelisi muita, niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan? Miksi emme salli itsellemme ja toisille olemaan inhimillisiä ihmisiä? Miksi emme olisi armollisia itseämme sekä muita kohtaan? Jokainen meistä tekee virheitä, mutta kuinka otamme vastuun jokainen teoistamme tai sanoistamme? Virheettömiä ihmisiä ei olekaan, mutta jokaisen on otettava vastuu itsestään ja omista teoistaan. Epärehellisyys on minusta sama kuin epäkunnioittava ja epäarvostava käytös. Miksi ihmiset valehtelevat ja välttävät totuuden kertomista kiperissä tilanteissa. He eivät mielestäni kykene ottamaan tällöin vastuuta teoistaan itselleenkään. Totuuden sanominen ääneen satuttaa myös silloin itseään, jos on toiminut itseään vastaan ja muita kohtaan epäreilusti samalla. Se, että sanoo jotain ääneen ja myöntää tehneensä virheen, satuttaa samalla itseään, kun asia muuttuu silloin todeksi myös itselleen. Kun ihmisen oma mieli yrittää valehdella itselleen asiaa tekemättömäksi tai jonkin muun syyksi. Samalla ihminen käyttäytyy itseään sekä muita kohtaan epäkunnioittavasti ja epäarvostavasti, kun ei kykene rehellisyyteen itselleen tai muillekaan.

Ihminen, joka toimii ja tekee päätökset päivittäin niin, että tuntee tekevänsä itseään kohtaan oikein, niin kykenee ottamaan vastuun ja kertomaan rehellisesti tekonsa tai puheensa sekä toimimaan reilusti muita kohtaan, vaikkakin ne eivät olisi mieleistä kuunneltavaa toisille. Kukaan ei voi elää niin omaa elämäänsä, että omat teot tai sanat eivät jotakuta joskus loukkaisi. Se, kuinka toimimme itseämme kohtaan on kuitenkin lähtökohtana myös muiden ihmisten kunnioittamisessa ja arvostamisessa.Kannattaa siis toimia niin, että pystyy itse seisomaan omien tekojensa takana. Jokaisella meillä on yksi elämä elettävänä ja se on elettävä itselleen, jokaisen onnellisuus lähtee itsestään. Muut eivät ole vastuussa omasta onnestamme, eivät edes perheenjäsenemme.

Kun opimme kunnioittamaan ja arvostamaan itseämme sekä harjoittelemme terveen itsekkyyden emme pyri ohjaamaan ja kontrolloimaan muita omassa arkisessa elämässämme, vain keskittymään omaan toimintaamme. Aikuisten läheistemme kontrollointi on myös epäkunnioittavaa käytöstä, johon syyllistymme varmasti jossain kohtaa elämäämme jokainen. Esimerkiksi suutumme, jos joku ei tee asiaa haluamallamme tavallamme, jne. Kun opimme hyväksymään itsemme kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen juuri sellaisena kuin olemme, niin pystymme hyväksymään myös läheisemme. Näin myös kykenemme kunnioittamaan ja arvostamaan itseämme sekä muita ihmisiä ympärillämme. Kukaan meistä ei ole parempi tai huonompi, vaan olemme tasavertaisia ihmissuhteissamme. Tasavertaisissa ihmissuhteissa molemmin puolinen kunnioitus ja arvostus toteutuu.

Peilikuvalle on syytä joka aamu kertoa, kuinka arvokas, kaunis & mahtava tyyppi sieltä katsookaan! 🙂

-Rya

Miksi ihmiset haluavat kaiken?

Ihmismieli on kummallinen, jopa itseään vastaan. Itse olen samalla tavalla mennyt tähän kuoppaan ja nyt seuraan vierestä, kuinka yleistä tämäkin on ja inhimillistä. Milloin ihmiset pysähtyvät ja avaavat silmänsä nauttien, mitä heillä on tänäpäivänä? Koko ajan onni on ripustettuna muka sen varaan, että olisi sitten onnellisempi, kun on saavuttanut jotain enemmän. Todellisuudessa näin ei ole. Jos emme kykene olemaan onnellisia tässä hetkessä, niin ei mikään uusi asia tai etappi tee meistä yhtään onnellisempaa. Onni todella lähtee itsestä! “Sitten kun…”-lause on tässä se onnemme ja ajatusmaailmamme este. Enkä ajattele etteikö tavoitteita ja unelmia kuuluisi olla, mutta miksemme nauti jo matkasta ja joka päiväisestä elämästämme, josta ei voi kukaan tietää, milloin se päättyy.

Minulle yli 90vuotias nainen kertoi muutama vuosi sitten, kuinka he odottivat aikoinaan aviomiehensä kanssa yhteisiä eläkepäiviä. Molemmat tekivät ja olivat tehneet paljon töitä, yhteinen aika ja elämästä nauttiminen viikoittain jäi arjen jalkoihin tähdäten yhteisiin eläkepäiviin. Koitti päivä, kun he jäivät eläkkeelle, seuraavana päivänä hänen miehensä kuoli äkillisesti. Tämän naisen viesti oli minulle tällä kertomallaan, että muistakaa nuorena myöskin nauttia elämästä ja läheisistä, elkää tehkö vaan töitä.

Tämän saman kohtuuttomuuden ihmismielissä voi rinnastaa työn sijaan aivan kaikkeen ympärillä oleviin asioihin. Aika, mitä meillä on jokaisella päivittäin saman verran, kuinka me haluamme tuhlata sen? Päivittäin kannattaa pysähtyä ja pohtia, mistä on kiitollinen ja antaa arvo asioille olemalla läsnä! Aika itselleni on niin kallisarvoista, että haluan sen vähäisenkin käyttää tarkasti tänään.

Pistän loppuun itselleni kolahtaneen tekstin ajasta.

Tässä jokaiselle hieman ajattelemista…☺ Meillä jokaisella on vastuu itsestämme ja vain me itse voimme päättää, kuinka oman elämämme haluamme elää. ❤

* Mitä tekisit jos sinulla olisi salainen pankki, jossa olisi salainen tilisi, jolla olisi kumma ominaisuus.
* Joka aamu tilillesi tulee 86 400 euroa, jotka on vapaasti käytettävissäsi.
* Et voi säästää, tai siirtää rahoja, vain käyttää.
* Et voi antaa kellekkään rahoja.
* Tili voi sanoa sopimuksensa irti milloin tahansa, ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin tekee sen.
* Mitä tekisit? Käyttäisitkö rahoja?
* Todennäköisesti.
* Itseasiassa meillä jokaisella on tällainen tili. Se on ELÄMÄ.
* Joka aamu sinulle on suotu 86 400 sekuntia, joita et voi säästää tai siirtää myöhempää käyttöä varten.
* Joka aamu saat uudet 86 400 sekuntia, mutta elämä voi sanoa sopimuksensa irti milloin tahansa.
* Sinulla on mahdollisuus nauttia näistä sekunneista niin kauan kuin niitä riittää, miksi et siis tekisi sitä ? ❤

-Rya

Pysähtyminen & Rauhoittuminen

Täydellinen rauhoittuminen ja pysähtyminen kuuluu asioihin, joita olen eniten harjoitellut ja harjoittelen edelleen. Elämässä olisi hirmuisesti kaikkea kivaa ja kaikkea tietenkin tahtoisi kokea sekä nähdä. Keväällä menemisen sijaan aluksi päätinkin pysähtyä ja rauhoittua oikeasti itseni äärelle. Tajusin tulleeni pisteeseen, että olin “elämän ähkyssä” ja olin pitkään jo suorittanut arkea odottaen, että joku päivä teen sitä ja tätä sekä tuota sitten. Tähänkin taas sain liitettyä lauseen “sitten, kun….”. Mutta milloin oli se, sitten kun…? Kaikki tekemiseni ei tähdännytkään enää mihinkään tai ehkä olevinaan aina hetkelliseen pysähdykseen, jolloin en enää kyennyt nauttimaan hetkestä, kun silloinkin pohdin taas, mitä kaikkea pitäisi tehdä tai on tekemättä. Minulle tässä vaiheessa se ei vieläkään ole tarkoittanut oikeasti pysähtymistä, sillä kotonakin olin keksinyt aina tekemistä. Tajusin sen jo muutama vuosi takaperin pidemmällä lomareissulla, että pysähtyminen tapahtui aina vaan, kun pääsin kauemmas kotoa ja irtaantumaan täysin arjen askareistani. Olin tehnyt itselleni “vankilan” arjestani. Se, että opin kotona jo laittamaan joillekin asioille silmät kiinni ja opin olemaan itselleni armollinen, niin se on ollut hankalaa minulle. Sitten, kun pääsin sille tasolle, että konkreettisesti pysähdyin ja rauhoitun, niin alkoi mielen virittäminen, sillä huomasin, että ajatukset sinkoilivat edelleen töissä, eilisessä, huomisessa ja milloin missäkin.

Se lopulta, jolla sain elämässäni kaiken hetkeksi pysähtymään, niin oli laittaa kaikki hetkeksi seis ja hypätä hetki kelkasta kokonaan pois. Työt pienelle ja uskallus pysähtyä pohtimaan, mitä sitä todella haluan. Myös erään järven rannalla on paikka, jossa nautin olostani paljon. Rakastan kuunnella aaltojen hakkaavan rantaan ja tuuli tuoksuu siellä aina jotenkin raikkaammalta sekä paremmalta. Siellä on paikka, jossa olen aina osannut pysähtyä hetkeksi itseni äärelle ja kuulen paremmin itseni. En tiedä, johtuuko se siitä, että siellä pääsen hetkiin, jolloin olin se pieni tyttö, jolla oli maailma vasta edessään. Sinne palaaminen tekee minulle joka kerta vain hyvää. Siksi tämä paikka on ollut minulle juuri tänäkeväänä erityisen tärkeä paikka olla ja pysähtyä kaiken muutoksen keskellä.

Se vielä, että uskaltaa pysähtyä, niin se itsessään ei ole riittänyt. On myös pitänyt uskaltaa elää niin, että ensimmäistä kertaa minulla ei ole ollut suunnitelmaa ja antanut elämän kuljettaa. Vähät välittänyt arvostelijoista tai siitä hyväksyykö joku valintaani vai ei. Minä todella olen tarvinnut tämän hahmottaakseni kaiken näiden kaikkien vuosieni jälkeen. Yritin kovasti jo pysähtyä reilu vuosi sitten, mutta silloin en vaan vielä kyennyt tai ollut valmis täydelliseen pysähdykseen, jotain vielä piti aina vaan tehdä. Pysähtyminen pelotti hirmuisesti ja itsensä kohtaaminen. Minulla on aina ollut tarkat suunnitelmat elämässä. Olen aina tiennyt, mitä seuraavaksi teen. Päätin uskaltaa elää hetken niin, että minulla ei ollut suunnitelmaa ja annan elämän tuoda eteeni asiat. Se, että uskalsin kuunnella hetken itseäni ja elää ilman uutta täydellistä suunnitelmaa, niin elämä vaan tuo eteen uusia mahdollisuuksia, kun kuuntelee itseään ja uskaltaa tehdä asioita, juuri niin kuin itsestään tuntuu hyvältä. Terveellä itsekkyydellä. Vieläkään en tiedä, mihin se elämä kuljettaa esimerkiksi ensi vuonna, mutta sen tiedän, että se varmasti kuljettaa juuri, niin kuin sen on tarkoitettukin kuljettavankin. Etukäteen en anna itseni nyt murehtia tai liikaa miettiä elämäni kulkua, vaan ratkaisen asiat asia kerrallaan ja elän sen mukaisesti, tänään nauttien päivästä ja hetkistä. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö huolehtisi omista velvollisuuksistani, mutta arjessakin on paljon hienoja hetkiä, joista osaan jo nauttia! 🙂

-Rya

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén