Kuukausi: toukokuu 2019

Jokainen aikuinen ihminen meistä itse määrittää itsensä ja on vastuussa omasta onnestaan. Turhan usein ihmiset ihmissuhteissa sysäävät onnensa toisen henkilön vastuulle ja silloin yleensä mennään pieleen. Se, että elämässämme ei muiden ihmisten tekemiset tai tekemättä jättämiset saa vaikuttaa omaan onneemme. Vanha sananlasku todella pitää paikkansa: ”Jokainen on oman onnensa seppä!”. Tietenkin hetkittäin joku toinen voi pahoittaa mielemme tai voi tapahtua asioita, jotka hetkellisesti elämässämme aiheuttavat surua tai murhetta, mutta itse meistä jokainen on vastuussa omasta onnesta, vaikka olisimme parisuhteessakin. Kukaan ei ole onnemme este, ainoastaan itse olemme sitä, jos niin väitämme. Asia on niin yksinkertaista todella!

Ihmissuhteidemmehan pitäisi olla rikkaus ja lisä omaan onneemme, ei muodostua niiden varaan. Jotta tämä ajatus on täysin mahdollista, niin minusta tuntuu, että on todella löydettävä itsensä, tunnettava, arvostettava & kunnioitettava itseään. Itselleni tämä on ollut iso oivallus viimeisten vuosien aikana. Enkä tule varmastikkaan koskaan valmiiksi, kuka koskaan olisi? Silti kovasti harjoittelen asioita ja eihän meistä koskaan kenestäkään tule valmista? Sehän tässä onkin hienointa olla ihminen, inhimillinen tunteva ihminen, joka tekee edelleen virheitä, mutta ottaen myös jokaisesta virheestään tänäpäivänä vastuun. Itse olen sosiaalinen, mutta myös nautin olla itsekseni paljon. Oma tila ja oma aika on todella tärkeää minulle ollut aina. Se aika on sitä, kun saan kuunneltua itseäni ja ajatuksiani, keskittyä jäsentelemään ne oikeisiin lokeroihin. Nauttiminen omasta ajasta itsensä kanssa on yksi parhaimmista ominaisuuksista itsessäni mielestäni. Minä riitän itselleni tänään!

Kaikki todellakin on tässä maailmassa mahdollista, sen olen huomannut. Itsensä ylittäminen ja omat pelot on kohdattava, jotta muutos edes olisi mahdollinen.

-Rya

Miksi kaikesta pitää elämässä tehdä tänäpäivänä niin monimutkaista? Eikö kaikki ole kuitenkin todella yksinkertaista? Asioihin pitäisi pystyä vastaamaan ”kyllä” tai ”ei”. Miksi ihmiset eivät kykene tekemään asioista yksinkertaisia? Eikö se nimenomaan helpota elämää? Onko kyseessä lopulta taas ihmisen itsekkyys, yrittää pitää kaikesta kiinni? Se ei vaan ole mahdollista. Toiseen suuntaan kumarrat, niin toiseen silloin aina pyllistät, niin se menee. Kyllä-sana avaa ovia ja ei-sana sulkee niitä. Itse olen halunnut reilun vuoden aikana pyrkiä siihen, että pidän asiat yksinkertaisina, tämä on tuonut minulle paremman olon itselleni. Jos huomaan vastaavani johonkin niin, että sivulause alkaa sanalla ”Mutta”, niin se on pyyhkinyt koko aiemman lauseeni merkityksettömäksi. Tästä jään itselleni kiinni useinkin vielä ja se heti särähtää itselläni korvaan.

Itsessäni olen huomannut heti ahdistuksen nousevan, kun asioista tulee hankalia, tehdään monimutkaisesti ja alkaa kuulua Mutta-sanoja. Yksinkertaisena asioiden pitäminen vaatii myös vahvasti sen, että on tiedettävä todella, mitä tahtoo. Se vaatii tutustumisen itseensä aivan ensimmäisenä. Mikä onkin sitten aivan toinen juttu. Ihminen muuttuu koko ajan omien kokemuksien ja havaintojen myötä, sitä myötä myös se, mitä asioista ajattelemme tai kuinka ne koemme. Se on inhimillistä.

Rehellisyys itselle ja muille korostuu myös tässä. Jos emme kykene olemaan rehellisiä itsellemme ja sitä myöten muille, niin silloin on vaikea myöskään pitää asioita yksinkertaisena. Eniten tässäkin oikeasti satuttaa vaan itseään. On itselleen valehtelua ajatella ja ottaa vastuuta muiden tunteista, jos vastaa ”kyllä”, vaikka haluaisi vastata ”ei” tai toisinpäin.

Minulle on tullut omien rajojen määrittämisestä ja niistä kiinni pitämisessä elämässä vastaan viimeisen vuoden aikana paljon tilanteita, joissa olisin aiemmin toiminut toisin. Minun ei tarvitse riidellä tänäpäivänä kenenkään kanssa. Toki erimielisyyksiä ihmissuhteissa tulee aina välillä, ne keskustellaan ja selvitetään. Minun ei tarvitse tehdä mitään, mitä en halua, jaksa taikka kykene tekemään. Minä saan tänäpäivänä valita seurani. Se on aivan mahtavaa vapautta. Ei aiemmin kukaan muu ole ollut ongelma tässäkään, kuin minä aivan itse, kun en ole pitänyt kiinni omista rajoistani, kun välissä tuntui, ettei niitä ollut! Minulle konfliktit ovat olleet kamalia ja olen mieluiten välttänyt niitä kaikin keinoin, jopa itseäni vastaan usein. Konfliktien välttämisen yrittäminen nimenomaan aiheutti suuremmat kofliktit. Olen joutunut vuoden aikana usein tilanteeseen, jossa joudun kertomaan, miltä minusta asia on tuntunut ja olemaan usein eri mieltä, sillä uhalla, että minulle ollaan hermostuttu, suututtu tai jopa katkaistu välit. Tämä on ollut pelottavaa, vapauttavaa ja jopa parantanut välejä läheisiini. Yksinkertaistaminen asioihin ja mutta-sanan poistaminen sanavarastosta tekee elämästä helpompaa!

”Elämäni suurin ongelma on ollut omassa ajattelussani.”

-Rya