Puhu, Luota & Tunne

Itsetutkiskelun matkalla

Aivoluteilu

Aivoluteilu on toisen ihmisten päänsisäisen toiminnan arvuuttelu ja tulkitseminen. Aivoluteilu on ollut kyllä osuva nimitys tälle käytökselle. Pahinta tässä aivoluteilussa on, kun teemme sitä läheistemme kanssa. Ryhdymme tulkitsemaan liikaa heidän eleitä, ilmeitä ja käytöstä. Arvuuttelemme, kuinka he ajattelevat ja pahimmillaan uskomme jo toteta, mitä tulkitsemme. Sen sijaan, että kysymme heiltä tai vaikka kysymme, niin emme usko tai luota, mitä he vastaavat. Tai ainakin kyseenalaistamme vastauksen, meidän oman tulkinnan pohjalta. Pahimmillaan sanomme jo ääneen toiselle, että “et kyllä ajatellut noin…” 😀

Aivoluteilu esiintyy jo siinäkin, että jätämme usein kysymättä toiselta asioita tai kertomatta, kun aivoluteilemme valmiiksi, kuinka hän todennäköisesti vastaisi ja saamme omat pelkomme aktivoitua niin, että lopulta emme uskalla kysyä tai puhua, kun onhan se mahdollista saada epätoivottu vastaus, mutta mitäs jos et saisikaan, mutta jätät sanomatta tai kysymättä asioita, joilla voisi olla sinulle itsellesi merkitystä? Tai saattaisikin tuoda sinulle myös jotain hyvää. Kuka silloin onkaan ongelma tilanteessa? (Sinä) Tai mitä sitten, jos vastaus ei sinua miellyttäisikään, niin sinun täytyy vain hyväksyä asia ja pääset siitä eteenpäin, eikä sinun enää tarvitsisi sen jälkeen pyörittää mieltäsi asialla.

Kukaan meistä ei pysty lukemaan asioita tai olemaan läheistemme pään sisällä. Meidän on kysyttävä ja puhuttava, jotta saamme vastauksen kysymykseen toisen ajatuksista. Ja meillä ei ole vaihtoehto kuin luottaa siihen, mitä toinen puhuu omista tuntemuksistaan, vaikkei hän puhuisikaan totta, sillä jokainen on vastuussa omista puheistaan tunteista.

Tänään en enää suostu arvuuttelemaan ja tulkitsemaan läheisteni ajatuksia, vaan kysyn, mitä he ajattelevat! Jos he eivät halua vastata, niin itse kerron ainakin rehellisesti, mitä minä ajattelen tai tunnen. En pakota ketään puhumaan minulle, vaan arvostan ja kunnioitan heidän valintaansa olla puhumatta.

-Rya

Previous

Tuomitseminen

Next

Läheisriippuvuus

3 Comments

  1. Monet negatiiviset tunteet kyllä kumpuavat juuri siitä, että toinen (tai kumpikaan) ei saa suutaan auki. Esimerkiksi mustasukkaisuus tuntuu olevan usein yksi suuri olettamus.

    https://aatenarikka.blogspot.fi/?m=1

    • riasoininen

      Hei Sanni,
      Kyllä, puhumattomuus/kyvyttömyys puhua omista tunteista sekä toisen tunteiden
      kuunteleminen on nimenomaan ongelma ihmissuhteissa. 🙂
      -Rya

      • riasoininen

        Ja tähän aivoluteiluun voisi myös olla hyvä esimerkki meidän ihmisten “rivien välistä lukeminen”.
        Parempi aina olisi keskittyä lukemaan ihan tekstiä sana sanalta ja rivi riviltä. Tämä on myös syy,
        kun itse tykkään ennemmin soittaa tai keskustella ihmisen kanssa naamatusten, kuin viestein.
        Näin välttää yleensä väärin ymmärrykset. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi & Theme by Anders Norén