Minusta tuntuu, että kunniotus ja arvostus on tänäpäivänä monilla hakusessa. Ennen kuin ihminen kykenee kunnioittamaan ja arvostamaan itseään, niin ei hän kykene tekemään sitä muitakaan kohtaan. Tämäkin lähtee itsestään. Miksi me sallimme muiden kohdella meitä huonosti? Miksi emme kohtelisi muita, niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan? Miksi emme salli itsellemme ja toisille olemaan inhimillisiä ihmisiä? Miksi emme olisi armollisia itseämme sekä muita kohtaan? Jokainen meistä tekee virheitä, mutta kuinka otamme vastuun jokainen teoistamme tai sanoistamme? Virheettömiä ihmisiä ei olekaan, mutta jokaisen on otettava vastuu itsestään ja omista teoistaan. Epärehellisyys on minusta sama kuin epäkunnioittava ja epäarvostava käytös. Miksi ihmiset valehtelevat ja välttävät totuuden kertomista kiperissä tilanteissa. He eivät mielestäni kykene ottamaan tällöin vastuuta teoistaan itselleenkään. Totuuden sanominen ääneen satuttaa myös silloin itseään, jos on toiminut itseään vastaan ja muita kohtaan epäreilusti samalla. Se, että sanoo jotain ääneen ja myöntää tehneensä virheen, satuttaa samalla itseään, kun asia muuttuu silloin todeksi myös itselleen. Kun ihmisen oma mieli yrittää valehdella itselleen asiaa tekemättömäksi tai jonkin muun syyksi. Samalla ihminen käyttäytyy itseään sekä muita kohtaan epäkunnioittavasti ja epäarvostavasti, kun ei kykene rehellisyyteen itselleen tai muillekaan.

Ihminen, joka toimii ja tekee päätökset päivittäin niin, että tuntee tekevänsä itseään kohtaan oikein, niin kykenee ottamaan vastuun ja kertomaan rehellisesti tekonsa tai puheensa sekä toimimaan reilusti muita kohtaan, vaikkakin ne eivät olisi mieleistä kuunneltavaa toisille. Kukaan ei voi elää niin omaa elämäänsä, että omat teot tai sanat eivät jotakuta joskus loukkaisi. Se, kuinka toimimme itseämme kohtaan on kuitenkin lähtökohtana myös muiden ihmisten kunnioittamisessa ja arvostamisessa.Kannattaa siis toimia niin, että pystyy itse seisomaan omien tekojensa takana. Jokaisella meillä on yksi elämä elettävänä ja se on elettävä itselleen, jokaisen onnellisuus lähtee itsestään. Muut eivät ole vastuussa omasta onnestamme, eivät edes perheenjäsenemme.

Kun opimme kunnioittamaan ja arvostamaan itseämme sekä harjoittelemme terveen itsekkyyden emme pyri ohjaamaan ja kontrolloimaan muita omassa arkisessa elämässämme, vain keskittymään omaan toimintaamme. Aikuisten läheistemme kontrollointi on myös epäkunnioittavaa käytöstä, johon syyllistymme varmasti jossain kohtaa elämäämme jokainen. Esimerkiksi suutumme, jos joku ei tee asiaa haluamallamme tavallamme, jne. Kun opimme hyväksymään itsemme kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen juuri sellaisena kuin olemme, niin pystymme hyväksymään myös läheisemme. Näin myös kykenemme kunnioittamaan ja arvostamaan itseämme sekä muita ihmisiä ympärillämme. Kukaan meistä ei ole parempi tai huonompi, vaan olemme tasavertaisia ihmissuhteissamme. Tasavertaisissa ihmissuhteissa molemmin puolinen kunnioitus ja arvostus toteutuu.

Peilikuvalle on syytä joka aamu kertoa, kuinka arvokas, kaunis & mahtava tyyppi sieltä katsookaan! 🙂

-Rya