Vuosi sitten ryhdyin kovasti vaan kaivamaan itsestäni vastauksia, kun reagoin johonkin asiaan voimakkaasti, miksi jokin asia tai ihminen aiheutti minussa voimakkaampia tunteita tai miksi toimin joissakin tilanteissa ei toivomallani tavalla? Toki tätä ennen olin käynyt itseni kanssa koko elämääni läpi lapsuudesta saakka ja ihmissuhteitani vuosien varrelta. Pohtinut omia tunnelukkojani ja opetellut näkemään niiden vaikutukset omaan toimintaani. Kaiken tämän tajutessani ja sisäistäessäni, ymmärsin, että “vika” löytyy aina minusta, kun tunnen jotakin suuremmin ja se tunteminen on todellakin sallittua. Mutta se, kuinka toimin tunteideni kanssa, niin siihen pyrin saamaan koko ajan muutosta ja kehittymään, jotten toimi itseäni vastaan, enkä annan tunnelukkojen enää ohjata elämääni. Se, että harjoittelin ensin, että tunteminen on ok ja sallin itseni tuntea ja tunnistamaan tunnelukkoni, niin huomasin, että itseasiassa jokainen kohtaamani ihminen on minulle tänäpäivänä itseni peili. 🙂

Kun jokin puheenaihe tai ihminen saa minussa voimakkaita tuntemuksia seurassaan, esimerkiksi hän herättää minussa ärsyyntymistä. Se kertoo, minulle joka kerta, että minulla on jotakin asioita itsessäni edelleen selvittämättä. Ärsyyntymisen tunteeseen on minussa itsessäni jokin syy, ei välttämättä siinä toisessa ihmisessä tai hänen puheissaan. Esimerkiksi ystäväni sanoo minulle, että “Olet kyllä todella leväperäinen raha-asioissasi!”. Jos tiedän sisälläni, että en kyllä ole, niin ei se hänen kommentti herätä minussa suurempia tunteita tai en viitsi siihen edes sen enempää kommentoida saatika yrittää ryhtyä muuttamaan hänen mielipidettään asiasta. Ei niin sanotusti uppoa sellaiset asiat minuun, kun tiedän itse varmasti, kuinka minun raha-asioiden laita on, eikä minun sitä tarvitse muille yrittää todistella.

Usein minua myös herättävät ärsyyntymisen tunteita ihmisissä piirteet, joita en edes ensin tajua, että itse omaan! 😀 Tämä on ollut jopa hyvin huvittavaa minusta, sillä onhan se tosi koomista, että jonkun ihmisen luonteen piirteet ärsyttävät sinua ja pian tajuat, että sehän muistutti vaan ihan sinua ja se aiheutti ärsyyntymisen sinussa, omat ei niin itsellesi rakkaat luonteen piirteesi! Tässä myöskin voi olla toisen ihmisen toimintavat tai ajatusmaailma yhtälailla. Esimerkiksi olemme usein todella sokeita omille toimintatavoillemme, mutta näemme samat toimintatavat kyllä ympärillä olevissa ihmisissä.

Se, että jonkun kanssa keskustelun aihe herättää minussa valtavasti tunnekuohua, niin vika ei ole siinä, että olisimme eri mieltä, se on ok. Yleensä syynä on keskustelun aihe silloin, jotain tunteita aihe herättää minussa sisälläni ja sen käsitteleminen on vielä kesken. Ennen tällöinkin oli helpompi itselleen perustella omaa tunnekuohua sillä, että keskustelun vastapuoli oli ärsyttävä, provosoi, jne. Mutta jos voimme itsemme kanssa hyvin ja olemme käsitelleet sekä antaneet itsellemme tuntea asiat läpi elämästämme, niin ei meissä normaalisti nouse vahvoja tunnereaktioita keskustellessamme muiden ihmisten kanssa tai ärsyynnytä ihmisestä, jota emme edes tunne. Toki, silloin jos joku meitä kohtelee huonosti tai sanoo meille jotain ikävää, niin ei meidän tarvitse silloin ryhtyä pohtimaan, miksi meissä esimerkiksi silloin herää suuttumuksen tunne.

Jos minä voin hyvin itseni kanssa ja minulla on ehjä terve minäkuva itsestäni, niin ei minussa pitäisi nousta keskusteluissa suuria tunneryöppyjä. Hyväksyn, että ihmiset ovat eri mieltä kuin minä asioista ja en yritä ryhtyä ohjaamaan (kontrolloimaan) ketään keskustelussa. Myös hyväksyn, että ihmiset ovat erilaisia ja ei kaikista tietenkään tarvitse tykätä tai heidän seurassaan viihtyä, mutta ei kukaan tuntematon ihminen minussa herätä omalla käytöksellään vahvoja tunneryöppyjä enää. Tänään koen, että olen tasavertainen keskustelija muiden kanssa. En parempi enkä huonompi, vaan samalla viivalla!

Minä olen jopa viime kuukausien aikana päässyt kiittämään muutamaa ihmistä, että heidän kanssaan keskutelu tai tilanne on aiheuttanut minussa tunneryöpyn, jota en olisi voinut saada pintaan ja käsittelyyn ilman heitä. Vaikka tunnetila oli negatiivinen itselläni ja todella ahdistava, niin kerroin rehellisesti ja avoimesti, että he eivät olleet sanoneet tai tehneet mitään väärää eikä heidän tarvinnut muuttaa omaa käytöstään minun vuokseni, vaan minussa itsessäni on vielä asioita, joita minun on käytävä itseni kanssa läpi. Eivätkä he olleet vastuussa minun tunteistani tai olisi voineet edes estää tällaista tilannetta, mutta kiitollinen olen siitä, että pääsen tänäpäivänä tutkimaan ja kehittämään itseäni myös vuorovaikutustilanteissa. Jokainen käymäni keskustelu ja tapaamani ihminen jättää minuun jäljen, opettaa ja auttaa minua tutustumaani itseeni tänäpäivänä!

Jokaisella tapaamallasi ihmisellä on elämääsi suurempi merkitys kuin arvaatkaan, vaikka tapaisitkin jonkun vain kerran. 😉

-Rya