Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Itsetutkiskelun matkalla

Ylpeys

Ylpeydestä puhuttaessa olen huomannut, että ihmiset mieltävät helposti mielikuvia tämän sanan suhteen. Puhutaan usein tuntemattomista ihmisistä, että hän on ylpeä ja ei edes osata perustella, että miksi? Minä olen saanut osakseni kuulla tätä myös tutemattomilta ihmisiltä ja myöskin sen, että olen vaikeasti lähestyttävä ihminen. Minun on ollut vaikea ymmärtää tämä asia. Mutta moni, joka on keskustellut kanssani, niin ovat muodostaneet minun ulkoisesta olemuksesta tämän vaikutelman, ilman keskustelua kanssani. Minä itse olen ollut ihminen, joka ei ole halunnut muodostaa pelkkien kuulopuheiden tai ulkoisen olemuksen perusteella lopullista mielipidettä ihmisistä. Toki en voi kieltää, etteikö ne vaikuttaisi odotuksiini ihmisestä ja olen hyvä muodostamaan päässäni myös vaikutelman, mutta en ole antanut itseni siltikään muodostaa lopullista vaikutelmaa niin, että olisin jättänyt tutustumatta ihmiseen sen vuoksi. Ja joka kerta, kun olen tutustunut itse ihmiseen ja keskustellut hänen kanssaan, niin tämä minun alunperinen ennakkomielikuva on aina muuttunut jollain tapaa useimmiten. Itse oletan paljon asioita peilaten aiempiin kokemuksiin ihmisistä unohtaen usein, että jokainen meistä on yksilö. Stereotypia ja sitä myöden ennakkoluulot ihmisistä on vahvasti monilla ihmisillä läsnä tutustuessaan uusiin ihmisiin. Nyt kuitenkaan en halua pohtia ylpeyttä näin.

Ylpeys ei välttämättä minulle näy ihmisestä ulospäin. Minulle ylpeys oman kokemuksen mukaan sanana on muuttanut paljon viime vuosina merkitystä. Ylpeys on asia, jota sanana olen joutunut tarkastelemaan itseni kanssa muutama vuosi sitten kovastikin.  Ylpeyteen olen itsessäni sekä läheisissäni joutunut kohtaamaan myös vaikeiden hetkien kohdatessa tähän päivään saakka eri yhteyksissä ja joutunut opettelemaan tunnistamaan sen. Ylpeyden vasta kohta on nöyryys. Mitä tulee nöyryyteen, niin se ei ole sama asia kuin nöyristely minulle. Nöyryys kuvaa minulle vahvasti tänäpäivänä lupaa olla inhimillinen ihminen, heikko ja hauras virheiden sekä vastoinkäymisten kohdatessa. Nöyrtyminen tarkoittaa minulle vahvuutta olla myös heikko sekä kipuilevaa kasvua ihmisenä. Olen rakastanut aina sananlaskua ”Tyhmä saa olla, muttei ylpeä!”, sen merkityksen muuttuminen elämässäni on ollut suuri, kun olen itse joutunut nöyrtymään ja todennut, että olen vain ihminen ja nähnyt itseni oikeissa mittasuhteissa. Ylpeys kuvastaa minulle myöskin puolustusmekanismia, joka on inhimillinen reaktio. Joillekin se voi olla, niin kuin itsellenikin siinä hetkessä ainoa suojautumismekanismi jollekin pelolle, esimerkiksi pelolle muutosta kohtaan. Itse näen elämän ongelmia kohdatessa nörtymisen välttämättömänä kehittymiselle ihmisenä. Se on se kaikista vaikein asia nöyrtyä hyväksymään, että käsissä on ongelma, josta ei välttämättä selviä omin voimin ilman apua. Nöyrtyminen ei tosiaankaan ole tuolloin heikkoutta, vaan vahvuutta. Vahvuutta on myöntää ja sallia itsensä olevan myös heikko ja haavoittuvainen. Kukaan täällä ei pärjää täysin yksin. Jokaiselle tulee elämässä hetki, jolloin on nöyrryttävä ja on nieltävä ylpeys.

Sitten on myös niitä ihmisiä jokaisella elämässä, jotka eivät millään meinaa nöyrtyä ja pysähtyä katsomaan peiliin kohdaten todellisen itsensä. Ihminen, joka elää ylpeydestään tiukasti kiinni pitäen on usein se, joka voi itsensä kanssa huonoiten. Tällainen ihminen ihmissuhteissaan on muille todella kuluttava, kun keskustellessaan hän ei kykene tulemaan asioissa vastaan tai muuttamaan esimerkiksi näkemystään ristiriitatilanteissa, kun pitää vaan ylpeyttään kiinni omasta näkemyksestään, myöskin silti, vaikka syvällä sisimmässään tajuaisi oleensa väärässä. Ylpeydellä puhutaan olevan kasvot ja ylpeä ihminen kokee ”kasvojen menetyksen” eli jollain tavalla huonommuutta, jos hän joutuisi myöntämään olleensa väärässä jossain. Tästä syystä ihminen, joka kärsii tällaisesta ylpeydestä pyrkii käyttämään sovittelevassa keskustelussa esimerkiksi lauseita: ”Olet oikeassa, mutta…” Tuo mutta-sana pyyhkii koko aiemman lauseen merkityksen pois. Ei ylpeä ihminen välttämättä itse sitä tajua. Hänen mielestään hänhän tuli vastaan tuossa ja pyrki sovittelemaan.

Siinä kohtaa, kun ihminen on joutunut nörtymään itsensä kanssa ja tutustumaan itseensä sekä pohtimaan, mitä oikeasti haluaa ei ole olemassa enää läheisten kanssa kilpailua siitä, kun ristiriitoja tulee, että kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Ei sellaisilla asioilla ole enää mitään merkitystä. Koko meidän elämä tulee olemaan kehittymistä paremmaksi itsensä kanssa. Etsien itsensä kanssa rauhaa ja hyvää oloa. Ennen kuin ihminen itse tietää, mitä hän haluaa, oppii olemaan itselleen armollinen, tuntemaan itsensä, arvostamaan, kunnioittamaan ja rakastamaan itseään, niin hän ei kykene itsestään tarjoamaan näitä asioita toisillekaan. Kaikki lähtee meistä itsestämme. Kukaan ei voi toista ihmistä koskaan muuttaa ja motivaatio pysyvään muutokseen lähtee halusta itsensä vuoksi muuttua, ei kenenkään muun vuoksi. Tämän asian ymmärtäminen ja hyväksyminen on antanut itselleni näkemyksen siitä, että minun ei enää tarvitse ottaa henkilökohtaisesti muiden ihmiten pahaa oloa. Ei minun toimintani tai minun vika ole se, että jollakin on paha olla. Jos minä en ole tehnyt mitään sellaista, jossa minun motivaationi on ollut satuttaa jotakuta, niin minä en ole silloin vastuussa kenenkään muun aikuisen ihmisen pahasta olosta tai tunteista tänäpäivänä.

Olen vastuussa ainoastaan itsestäni ja siitä, että elän sekä kohtelen itseäni hyvin, sitä kautta kykenen myös antamaan hyvää ympärillä oleville ihmisilleni! Ylpeyden kuoppaan jokainen tulee joskus astumaan, mutta sen tunnistaminen ja nöyrtyminen tuo yleensä itselleen vapautta toimia tilanteissa viisaasti sekä tavalla, jolla haluaisi itse toimia. Ylpeys ei enää ohjaa silloin omaa käytöstäni!

-Rya

 

 

Previous

Vain taivas on jokaisella rajana

1 Comment

  1. Kirjoitat täsmälleen siitä, minkä olen ymmärtänyt elämän tärkeimmäksi päämääräksi: Kehittyä paremmaksi ihmiseksi, päivä päivältä. Ei paremmaksi kuin muut, vaan paremmaksi kuin mitä itse oli eilispäivänä. Se ei ole kilpailu, vaan jokaisella tähän tehtävään sitoutuneella on oma aikataulunsa ja tahtinsa.

    Minua on kuitenkin aina häirinnyt se, että nöyryyden vastakohdaksi on asetettu ylpeys. Nöyryyden vastakohta on mielestäni tietämättömyys, ylpeyden vastakohta taas tyytymättömyys. On kirkollisen perinteen mukaista rinnastaa ylpeys ja nöyryys, vaikka tuolla elämässä nämä kävelevät käsi kädessä. Olen usein ollut erittäin ylpeä siitä, että opetettavani tai koulutettavani on kehittynyt ihmisenä ja samalla ollut nöyrä sen suhteen, että suurin vaikutus sille on ollut tuo ihminen itse. Minä olen ollut vain suunnan näyttäjä eksyneelle. Ja se on riittänyt minulle. Ylpeyden tunne on siten aiheuttanut sen, että en ole vaatinut keneltäkään liikaa eli en ole ollut siten tyytymätön toisen saavutukseen.

    Vaan kyllä elämä kartuttaa meille jokaiselle omanlaisemme sanaston, synonyymeineen ja antonyymeineen. Lopulta on aivan sama mitä sanoja käytämme, sillä viisauden siemenet löytyvät aina kielikuvien ja opetusten takaa. Vain tietämättömät takertuvat yksittäisiin sanoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi