Kuukausi: kesäkuu 2018

Töissä olen aina puhunut, kuinka tärkeää on antaa myös positiivista palautetta. Samaan aikaan vapaa-ajallani valitettavasti myös minä olen henkilökohtaisessa elämässäni syyllistynyt liian vähäiseen positiivisen palautteen antamiseen läheisilleni. Se, että koen vain halaamisen ja hymyn riittävän, niin ei se riitä. Kyllä se on muistettava myös kertoa. Enkä minä tässäkään ole yksin syyllinen, se on vastavuoroista.

Myös on varmaan turhauttava kehua ihmistä, joka ei osaa ottaa kehuja vastaan. Minun on ollut ihan harjoitteleminen tässäkin asiassa, vieläkin joudun jonkun kehuessa minua sanomaan itselleni: ”Nyt sanot vaan kiitos ja olet hiljaa!”. Tämä onnistuu minulta jo ehkä joka viides kerta. Minä en todellakaan ole tässä ainut, olen sen huomannut. Saat kehun ja itse mitätöit sen jo saadessasi.

Esimerkiksi joku sanoo sinulle: ”Sinulla on hyvännäköinen takki.” Vastaat: ”Tälläinenhän tämä, perustakki.”, joku sanoo: ”Näytätpä hyvältä tänään.” Vastaat: ”Noh, enkä näytä, tukkakin on ihan sekaisin.” tai joku sanoo: ”Oot kyllä mahtava tyyppi.” vastaat: ”Ei minussa mitään erikoista ole.” Näitä esimerkkejä on lukemattomia, ainakin minulla. Minulle on ollut varmasti tosi turhauttavaa antaa kehuja, kun en niitä ole osannut tai kyennyt ottamaan vastaan. Noihin kaikkiin olisi voinut vastata ihan vaan: ”Kiitos!”. Se onkin sitten haastavaa. Vähintäänkin ollut vaivaannuttavaa.

Ja pahinta on ollut se, että on jo kehuja saadessaan ryhtynyt pohtimaan, että mitähän tämä on nyt vailla tai mitkä ovat kehumisen motiivit? Miksi en nyt vaan voisi luottaa, että joku kehuu minua vilpittömästi ja on sitä mieltä? Voisikohan siinä ollakin perää, että näytin tänään hyvältä ja minulla oli hyvännäköinen takki? Tai saatika voisin ollakin jonkun mielestä mukava tyyppi?

Sen sijaan, että puhumme usein itse itsellemme ilkeästi, voisimme ryhtyä puhumaankin kauniisti lempeydellä ja kohtelemaan kuin parasta ystäväämme. Emme puhuisi itsellemme mitään, mitä emme sanoisi parhaalle ystävällemmekään. Jos minä olisin joskus puhunut ystävilleni, niin kuin itselleni olen joskus puhunut, niin tuskin olisi hirmuisesti enää ympärillä ihmisiä. Sen verran karmeita asioita olen itselleni puhunut. Tämä myös tarkoittaa, että annamme usein kohdella itseämme, niin kuin kohtelemme itse itseämme. Jos koemme, että emme ansaitse parempaa kohtelua. Eli kaikki lähtee aina itsestämme, vasta kun me itse arvostamme ja kunnioitamme itseämme, niin muut pystyvät meitä arvostamaan ja kunnioittamaan sekä me muita.

Muistetaanpa siis kohdella itseämme kuin parasta ystävää ja antaa positiivista palautetta myös läheisillemme. Positiivista palautetta kukaan ei varmasti saa liikaa! 🙂

-Rya

Olen viime aikoina seurannut paljon sivusta ja myöskin keskustellut ihmisten kanssa siitä, kuinka ihmiset eivät todella käsittele tai kohtaa tunteitaan. Tai se, kuinka käsittelemättömien tunteiden käsittely tulee aina ennemmin tai myöhemmin vastaan elämässä. Omaan toimintaamme, itsemme ja toisten ihmisten kohtelemiseen tunteiden käsittelemättömyys heijastuu väistämättä. Tunteiden kohtaamattomuus aiheuttaa meissä epärehellisyyttä itseämme kohtaan ja samalla muita kohtaan, sillä ainut tapa paeta omia käsittelemättömiä tunteita on valehdella itselleen niistä ja toimia itseään vastaan. Jos olisimme tunteistamme rehellisiä itsellemme ja muille, niin joutuisimme ne silloin kohtaamaan. Helppo esimerkki on, että jotakin ihmistä on kohdeltu huonosti aiemmassa suhteessa ja hän kokee oikeutetuksi seuraavassa suhteessa uutta ihmistä kohtaan käyttäytyä myös jollain tavalla huonosti. Vaikkei hänellä todellakaan ole siihen oikeutta. Mutta tunteidensa käsittelemättömyys on tuonut hänen aiemman suhteen luurangot uuteen suhteeseen.

Se, että ihmiset kykenisivät ja olisivat rohkeita tänäpäivänä olemaan itselleen rehellisiä ja sitä myöten myös muita kohtaan, niin vältyttäisiin monilta epäselvyyksiltä ja särkyneiltä sydämiltä, jotka toistavat pahaa oloaan ketjureaktioina seuraaviin. Vastuu on aina kahdella ihmisellä kommunikoinnissa siinä kohtaa, kun molemmat ovat avoimia ja rehellisiä. Niin emme ole vastuussa kuin omista tunteistamme, emme toisten.

Liikaa minusta ihmiset lukevat muita mielummin ”rivien välistä”, kuin riveiltä, jotta saisivat sanat paremmin vastaamaan omaa mieltään, toiveita tai odotuksiaan. Jotenkin meidän on vaikea samalla hyväksyä asioita, jotka tuottavat meissä itsessämme ikäviä tunteita. On ne sitten pettymys, viha, katkeruus, suru jne., mutta nämäkin tunteet ovat nimenoman myös tunteita, jotka ovat ihan yhtä oikeutettuja ja jokaisen koettava läpi, samalla tavalla kuin positiivisetkin tunteet. Ne tekevät meistä ihnihimillisiä ihmisiä. Tunne menee ohi aina ja tunteen läpikäyminen on meille tosi pelotavaa ja siksi mielummin keksimme keinoja paeta niitä, jottei niitä tarvitsisi kohdata oikeasti. Pelkäämme omia reaktioitamme ja yritämme padota tunteemme sisällemme. Aikamme pystymme niin tekemään, kunnes ”möykky” rinnassa käy sietämättömäksi.

On muistettava, että ei ole vääriä tunteita olemassa tai meidän olisi yritettävä kieltää itseltämme jotkin tunteet. Jokainen tunteemme on oikea. Negatiivisten tuntenteiden läpi käymiset eivät tee meistä heikkoja, vaan pikemminkin vahvempia ihmisiä. Se kuinka tunteiden kanssa me puhumme ja toimimme, niin siitä me olemme kyllä vastuussa.

Ihmisten kanssa kommunikoinnista en halua, saatika jaksa tehdä vaikeaa tänäpäivänä enää. Jos haluan jotain, niin sanon. Jos minusta tuntuu joltain, niin kerron. Yksinkertaista. Ei tarvitse miettiä tai pohtia yhtään turhaan ja kuluttaa itseään. Ei ole ollut, ei todellakaan minulle. Miksikö? Pelkäsin vastauksien synnyttämiä tunteita! Tänäpäivänä tavoitan viikoittain vieläkin itseni tästä ja saan harjoitella tätä tosiaan päivittäin, vaikkakin olen pitänyt itseäni aina suorana ihmisenä.

Kun joku vaastaa tänäpäivänä jotain, niin minä olen antanut vastuun sanoistaa muille ihmisille niin, että sen mitä minulle vastataan, on minulle kirjaimellisesti tosi. Minun ongelmani, murheeni tai vastuuni ei ole se, jos joku muu ei kykene rehellisyyteen.

Se ei ole minulta pois, jos joku ei halua olla minun seurassani, kun olen oma itseni. Se ei myöskään tee näistä ihmisistä yhtään huonompia tai parempia. He eivät vaan ole minua varten. Yhtälailla minullakin, niin kuin meillä jokaisella on oikeus päättää omasta seurastaan. Päinvastoin omana itsenäni kulkien ympärilleni muodostuvat sellaiset ihmissuhteet, jossa on hyvä olla ja hengittää, kun minut hyväksytään juuri sellaisena kuin olen.

Rehellisyys itselle & muille on ainut tie omaan onneen. Olemalla rehellisesti oma itsensä!

-Rya