Kaikkialla on vuosia jauhettu asenteesta ja mielen virittämisestä, mikä siinä on ollut niin hirmuisen hankalaa ja ongelmallista sitten? No meidän oma ajatusmaailma ja me olemme itse itsellemme ongelma. Olemme mestareita tekemään asioista hankalia. No miksi? Koska pelkäämme muutoksia, emmekä luota elämään ja siihen, että asioilla on aina tapana järjestyä. Meitä on saatettu pienenä jo peloitella vaarallisista asioista paljon ja siitä on meihin sisään rakennettu pelko elämää kohtaan. Meidän on itsemme vuoksi helpompi pysyä totutussa “turvallisessa” tilassa ja toimintamalleissa. Pelkäämme usein epäonnistumista ja se tekee jo esteen, ettemme voi onnistuakaan! Me todella olemme itse itsemme ongelma tässä elämässä. Ihailemme usein ihmisiä, jotka uskaltavat elää ja tehdä, mutta emme ymmärrä, että mekin voimme tehdä ihan samalla tavalla asiat!

Elämä on täynnä valintoja ja usein meidän pelot estävät tarttumaan uusiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Se, että emme uskalla valita vaihtoehtoa, jonka sisimmissämme oikeasti haluaisimme valita, niin se ennen pitkään aiheuttaa katkeruutta ja ihminen katkeroituu.

Itse uskon, että on aina luovuttava jostain, jotta jotain uutta saa tilalle. Kun kaikesta yrittää vaan pitää väkisin kiinni ja ei ole valmis luopumaan mistään, niin mitään uutta ei tilalle voi saadakkaan. Näin minä jouduin ajattelemaan asioista viisi vuotta takaperin, kun jouduin tilanteeseen, että minun oli luovuttava hevostallista ja hevosestani. Se oli minulle todella kova paikka ja tuntui pahalta, sillä hevosharrastus oli minulle ollut kaikki kaikessa silloisessa elämässäni. Hoin itsellenne tätä ajatusta, että saan jotain uutta tilalle. Niin sainkin, sain perheen silloin, jota en ollut todellakaan edes suunnitellut tai haaveillut. Vieläkin tänäpäivänä ikävöin kovasti hevostani ja hevostallia, mutta en päiväkään kadu, että uskalsin silloin luopua siitä kaikesta, sillä sain jotain parempaa tilalle. Sillä tänäpäivänä saan olla pienen pojan äiti!

Tämä kevät toi mahdollisuuden eron myötä eteeni taas luopua asioista ja uskon, että muutokseni tuovat minulle uusia mahdollisuuksia elämässäni eteen. Ne ovat jo tuoneetkin. Minulla tarjoutui eteeni mahdollisuus elämässäni pysähtyä ja pohtia, mitä haluan ja en voinut kuvitellakaan, että tällä tavalla pysähtyminen olisi edes minulle ollut mahdollista aiemmin. Pysähtyminen tietenkin vaati asioista ja mukavuuksista luopumista, mutta tällä omien kulujen karsimisella mahdollistan oman pysähdyksen juuri tänään, enemmän aikaa lapseni kanssa ja matkustamisen. Mielestäni elämän laatuni ei ole todellakaan kärsinyt millään tavalla näistä muutoksista, päinvastoin parantunut. Tietenkään tämä ei voi olla pysyvä tila ja samalla nyt pohdin, mitä minä haluan elämältäni ja etsin itseäni.

On ollut mielenkiintoista huomata, kuinka paljon materiaali sitoo ihmistä. Ja kuinka minä olin itselleni kehittänyt “vankilan”, joka tuntui elämäni ylivoimaiselta esteeltä. Todellisuudessa, minä olinkin itse elämäni ongelma! Ei minua mikään materiaali oikeasti mihinkään sitonut ja kaiken pystyin järjestelmään elämässäni näin, kun löysin itsestäni rohkeuden muutokselle. Tämä tapahtui juurikin kuuntelemalla itseensä ja jättämällä ne “mutkut” ja “sitkun” sanavarastosta pois. Kaikesta tulikin todella yksinkertaista! 🙂

Materiaa saa hankittua uutta tilalle, mutta kokemuksia vaan elämällä! 😉

-Rya